Laihtuminen ei ole helppoa, mutta onnistuu

Laihtuminen on periaatteessa selkeää ja yksinkertaista, mutta sitten on se jokin mikä tuo menetetyt sentit ja kilot takaisin.

Siis pysyvä laihtuminen ei ole helppoa. Onko mokomaan edes tarvetta? Eihän ihmisen arvoa voi mitata kiloina, sentteinä, eikä kaloreina. No, ei. Totta kuitenkin on, että sutjakan elämä on terveempää ja nautittavampaa kuin pullean.

Nykyisenlainen elämänmeno ja yhteiskunta lihottavat ja selviytyminen normaalipainoisena vaatii valintojen tekemistä. Ihminen joutuu usein ympäristönsä huijaamaksi. Ihminen on rakentunut siten, että hän toistaa totuttuja tapojaan ja nauttii siitä. On tapojensa orja, kuten sanotaan.

Laihdutuskuuri ja dieetti voivat antaa hetkellistä tulosta, mutta sellaista ei voi jatkaa koko elämäänsä. On siis opeteltava uusia tottumuksia jos aikaisemman elämän tuloksena oli ylipaino.

Mikä estää hyvät tottumukset?

Lihominen on seurausta kotona opitusta ruokatottumuksesta ja nykyisestä runsaasti energiaa sisältävästä ruokakulttuurista.

Jos ylipaino on perintöä lapsuudesta siihen voi sisältyä myös alitajuinen kuva itsestä. Muuttunut, hoikempi olemus voi tuntua vieraalta ja entinen, tutumpi minäkuva alkaa toteuttaa itseään. Ajattele, että ihannepaino on ominaisuutesi ja visualisoi sellainen kuva mielessäsi.

Uusien tapojen juurtumiseen ja uuden fyysisen olemuksen säilyttämiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja malttia.

Toiset ovat perineet kyvyn käyttää ravintoa tarkemmin ja pystyvät paremmin sitä varastoimaan. Toisenlaisessa elämäntilanteessa ja kulttuurissa tällainen kyky voi olla elinehto. Nyt seurauksena on lihavuus.